tiistai 8. toukokuuta 2018

Keväinen päivätapaaminen

  


Kiireiselle keväälle en saanut järjestettyä yhtäkään pidempää miittiä, joten nyt ollaan sitten pari kertaa tavattu spontaanimpien kimppatreenien merkeissä. Nyt menneelle sunnuntaille ihan suunnittelimme kunnon tapaamisen tietäen kuitenkin, etteivät kaikki pääse paikalle, kun kyseessä oli vain päivämiitti ilman yökyläilyjä. Niinpä meitä oli treenaamassa pentueen pojat Helsingistä sekä Turun osasto eli Vilu omistajineen. Myös minä treenasin Chhaina-maman ja vähän Hoinankin kanssa. Varasimme kaksi tuntia agilitytreeneille ja tunnin tokoille sekä vielä viimeisen tunnin pienelle mentaaliluennolle hallin kerhotilassa. Pidempäänkin olisi voinut tiloja varata, kun jutellessa ja hengaillessa aika menee kuin iltamissa. Voisikin alkaa jo lanseerata sanonnasta uuden version, että aika kului kuin pentumiitissä! ♥ Eihän näihin merkintöihin voi kuin aina huokailla, miten ihania tyyppejä olen saanut elämääni – ystäviä ja niin mukavia koiria. Ottaisin vaikka joka kerralle itsellenikin treeniseuraksi näin ihanan rennon, hyväntuulisen ja hyvän yhteishengen omaavan treeniporukan. Onneksi suurimpana osana kerroista saammekin Ellan ja Vilun kanssa treenailla!




Pennut ovat kukin omanlaisiaan mutta kuitenkin tietyillä yhdistävillä tekijöillä. Vaikka vireessä ja vauhdissa kukin omistaja on vahvistanut toivomaansa ja niissä pennut eroavat, niin näistä pennuista paistaa sellainen hyväuskoinen elämänilo, eivätkä ne ota painetta ohjaajasta, toistoista, kiellosta karata etupalkalle tai siitä, jos suoritus keskeytyy ohjaus- tai ratavirheeseen. Kaikissa näen jotakin chhainamaista, joissakin enemmän tai vähemmän, mutta kaikissa sen verran, että tykkään niiden "treeniluonteesta" ihan hirveästi. Kun jotain opitaan, sitä ei juuri lähdetä kyseenalaistamaan. Kuten Chhaina, pennut ovat treenikavereina kilttejä ja tekevät juuri niin kuin sanotaan, ohjataan tai on opetettu. Jotakin asiaa saatetaan kokeilla jopa ensimmäistä kertaa, mutta jos ohjaaja on selkeä ja asia liippaa edes jotenkin jotakin aiemmin opittua, koira saattaa heti kerrasta tehdä sen kuin vanha konkari. Vielä uusintatoistoillakin se tekee sen yhtä varmasti nyt ja ensi viikolla.

En tietenkään tarkoita, ettäkö treenit olisivat pelkkiä onnistumisia, mutta iloinen, kiltti ja kuuliainen perusluonne tekee hommat helpoksi siinä vaiheessa, kun koira on kerran tajunnut, mitä siltä halutaan. Agilityssä tämä näkyy jo todella varhain siinä, että esteet lukitaan jos ne ohjataan kunnolla, irrotaan aina mutta vain kun siihen on lupa, eikä rimoja roiskita. Siksi sellainen yhteistyö, joka mielletään yleensä vasta varttuneemman koiran kanssa tekemiseksi, näyttäisi löytyvän ikään kuin luonnostaan jo varhain, melkein kun vain esteet opettaa.

Agilityjen jälkeen Narvi ja Passo sekä minä molempien koirieni kanssa teimme vielä tokoa. Passo kokeili ensimmäistä kertaa ohjatun noudon suuntia ja sai heti jutun juonesta kiinni. Lisäksi se sai tehdä taas pari ruutuun juoksua. Narvi  puolestaan teki  lyhyesti merkkiä ja eteenlähetystä. Tokohetki oli molemmilla kuitenkin lyhyt, lähinnä enää siinä vaiheessa osa jäähdyttelyä. Chhaina taas teki metalli- ja tavallista noutoa sekä ensimmäistä kertaa elämässään myös ohjattua noutoa kapuloilla aiempien vain namikipoilla suuntien treenaamisen sijaan. Hoina sai lopuksi tehdä yhden ruutuun juoksun ja sinne seisomaan jäämisen sekä merkin kiertoa erikseen ja ohjattuun noutoon yhdistettynä. Alla vielä Narvin, Passon ja Vilun treenivideot sunnuntailta, pätkä eräistä Narvin viikkotreeneistä sekä viimeviikkoinen klippi Hipan omatoimitreeneistä Pohjois-Savosta.













keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Chhainan virallinen silmälausunto uusittu

Chhaina-mama kävi tänään uusimassa virallisen
silmälausuntonsa edellisen mentyä umpeen,
ja näkimet ovat edelleen aivan priimat! Eläinlääkäri 
oikein huokasi, miten on kauniit silmänpohjat ja
näköhermon pää(?), kuulemma kuin oppikirjasta.
Kelvannee niillä siis maailmaa katsella. :)

torstai 12. huhtikuuta 2018

A-pentujen möllikisatuloksia

Chhainan ja Isakin pennuista Vilu (Aiva päässilimäänen) ja Passo (Aiva maharotoon) ovat jo ehtineet aloittaa epävirallisen kilpailu-uransa möllikisojen starttiluokissa. Hienoja nollia on heti tullut molemmille ja sen myötä sijoituksiakin. Vilu on päässyt peräti voiton makuun hurjalla yli 6 m/s etenemällään matalilla rimoilla. Hienoja agilitykoiran alkuja ovat kyllä kaikki lapsukaiset, ilolla saa niiden kehitystä seurailla! :) Videot alla tuoreimmasta vanhimpaan.






perjantai 6. huhtikuuta 2018

Kimppatreenejä lapsukaisten kanssa

Meri ja Narvi tulivat viikko sitten tiistaina päiväreissulle tänne Turkuun, ja tottahan sitä oli sitten yhdessä äiti Chhainan ja siskokoira Vilun ja Ellan kanssa mentävä treenailemaankin. Ensimmäinen kierros tehtiin agilityä ja toinen tokoa. Narvikin on tosiaan viime aikoina aloitellut ihan säännöllistä alkeisagilityä, joten nyt ovat sitten kaikki pennut enemmän tai vähemmän agilitykoiria. Minua henkilökohtaisesti taisi taas vähän tokokärpänen puraista! Loppupäivä vietettiin sitten meillä melkein taukoamatta telmiviä äitiä ja poikaa katsellen ja koirajuttuja höpötellen.

Eilen puolestaan kimppatreenailimme molempien poikien eli Passon ja Narvin omistajien kanssa agilityä ja tokoa Tuusulassa! Oli kyllä niin kivat treenit, että moisia voisi olla useamminkin! Alla lyhyitä videokoosteita nyt jo kisaikäisten nappuloidemme treeneistä noilta päiviltä. :) 







keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Hipan, Narvin ja Passon kuulumisia

Nyt tuleekin kerralla enemmän asiaa. Ensinnäkin Hippa (Aiva nirvanas) kävi virallisissa silmä-, polvi- ja sydäntarkastuksissa, ja niissä oli kaikki kunnossa. Kaikkien pentujen kaikki terveystulokset löytyvät Kasvatit-sivulta. Hippa on tähän mennessä tehnyt vähän agilityn ja vetolajien alkeita, mutta päätoimisesti Hippa työskentelee eläinklinikalla henkilökunnan kahvihuoneessa virkaan valtuutettuna kerjäläisenä, sylinlämmittimenä ja pentukavereiden leikkitätinä.

Pojista Narvi (Aiva täyrellinen) kävi heti "pakollisen" näyttelykäynnin jälkeen leikkauspöydällä eli on nyt kastroitu. Napatyrää ei lääkäri kuulemma lähtenyt samalla poistamaan, sillä se on niin pieni ja sen poisto olisi ilmeisesti voinut turhaan hankaloittaa toipumista. Narvi on ollut tähän asti pääasiassa tokokoirana, mutta sairasloman jälkeen pikkumies pääsee kuulemma aloittamaan agilityn ihan kunnolla samassa seurassa, missä isikoira Isak ja velipoika Passo monen muun sukulaiskoiran ohella harrastavat. Myös hakua Narvi on muutamaan kertaan tehnyt.

Passo (Aiva maharotoon) puolestaan osallistui viikonloppuna omistajansa kanssa Hämeenlinnassa valjakkohiihdon epäviralliseen harrastelijasarjaan, jossa kisamatka oli vajaat 3 km. Mukaan tarttui paitsi hyvää kokemusta, myös suuntakäskyjen ja ohitustilanteiden testausta kisatilanteessa. Veikkaan, että tätä paria tullaan näkemään vetokisoissa enemmänkin, jahka he saavat ajan ja iän myötä lisää treenikilsoja alle! Passo on lisäksi opiskellut perustaitoja agilityssä, rallytokossa ja tokossa sekä ehtinyt valloittamaan pari vuorta Pohjois-Norjassa. :)


Passon hiihtokisakuvat © Sanna Hyytiäinen



sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Narvin näyttelypäivä

Meri käytti Narvin tänään virallisessa näyttelyssä Lahdessa.
Narvi osallistui nuorten luokkaan, jossa se olikin ainoa uros.
Tuomarina oli suomalainen Jaana Hartus. Narvi-poika oli
esiintynyt oikein hienosti ja saikin ihan mallikkaan arvostelun.
Myös se mahdollisia tulevaisuuden tuloksia silmällä pitäen
toivottu laatuarvosana H saatiin mukaan. Arvatenkin Narvi
oli hieman suuri ja pitkäkoipinen tuomarin mieleen, mutta
täytyy olla tyytyväinen erityisesti lihaskuntomainintaan. :)
Iso kiitos taas pikkumiehen viemisestä kehään, Meri!

Arvostelu:
"Suuri, erinomaisessa lihaskunnossa esiintyvä, mittasuhteiltaan
oikea, hieman korkearaajaisen vaikutelman antava uros. Hyvä
jäntevä 
runko. Hieman kapea pää. Toivoisin reilummat etu-
kulmaukset. Liikkuu joustavasti, riittävä askelmitta."
NUO-H



Kuva © Linnea Leinonen


torstai 30. marraskuuta 2017

4. pentutapaaminen, paimentamassa



Vielä ehdittiin pitää yksi pentutapaaminen tämän vuoden puolella, kun Isak-isän omistaja kutsui koko Minoon sitte -jengin Porvooseen paimentamaan! Samalla ensimmäistä kertaa ikinä olimme ihan koko koiraperheen voimin koolla, joten kuviahan oli pakko saada. Harmillisesti Hipasta ei saatu yhtään paimennuskuvaa eikä Vilusta puolestaan videota, mutta muuten kaikki ovat hyvin edustettuina molemmissa kuvamuodoissa.


 


Ihan ensimmäiseksi saimme kaikki kokeilla koiran ohjailua kokeneella konkarilla, isikoira Isakilla. Samalla odotimme tietysti innoissamme, millaisia paimentimia pennuista kuoriutuisi vai kuoriutuisiko ollenkaan. Pennuista Vilu on ainoa, joka paimennusta on alkanut jo ihan harrastaa, mutta molemmat tytötkin olivat kerran aiemmin olleet lampailla ja syttyneet hommaan. Pojat taas olivat ihan ensimmäistä kertaa sytyttelemässä.

Kauan meidän ei tarvinnut pentujen paimenviettiä arvuutella, sillä koira toisensa jälkeen äkkäsi lampaat hetkessä – ainoastaan intensiteetti vaihteli. Joillakin menoa ja melskettä kaarrattaa lampaiden ympärillä oli aivan riittämiin ja sitäkin enemmän. Osaa vielä selvästi hieman jännitti ja ne rauhoittelivat itseään välillä haistelemalla tai lampaan papanoita popsimalla. Kaikki lähtivät hienosti kaartamaan lampaiden taakse, ja omistajien tehtäväksi tulikin lähinnä opetella ohjailemaan koiraa sauvan avulla. Taisipa jopa useampaakin omistajaa puraista pieni paimenkärpänen!




Lampailla käydessä tuli myös hauskasti esiin jokaisen koiran persoona. Oli koira sitten arjessa tai muissa harrastuksissa kiihkeä ja vauhdikas, hieman tosikko tai ilosta pomppiva, se oli sitä myös lammasaitauksessa. Ensimmäistä kertaa näin pennuilla myös Chhainalta tuttua kovuutta ja päättäväisyyttä. Kaikista kilteimmät ja rauhallisimmatkin pennut, jopa ensikertalaiset, jatkoivat sinnikkäästi työskentelyä, vaikka yksi lampaista oli ottanut tehtäväkseen toimia koko lammaskatraan äänitorvena maata tömistäen ja koiraa kohti puskien. Moista sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä en minäkään osannut odottaa ensikertalaisilta, mutta ai että sitä oli hienoa katsella!


 


Minäkin pääsin lopussa vielä nopeasti sytyttelemään Chhainaa, joka on käynyt juurikin sytyteltävänä kaksi kertaa aiemmin. Chhaina oli edelleen kovin samanlainen kuin tähänkin asti: pääasiassa se piti erikseen kutsua lampaille, mutta sitten se välillä väläytteli kyllä ihan oikeaa käytöstä ja ilmettä. Kun me ihmiset olimme Chhainan kanssa lampailla ja koitimme sitä rohkaista, Chhaina haukkui ja selvästi ajatteli, että nyt ollaan harrastamassa jotakin ja keskittyi meihin ihmisiin. Kun sitten minä olin lampaista kauempana tai lampaat pääsivät hajaantumaan minusta kauemmas, Chhaina kävi lampaat kyllä keräämässä ja päästi helpommin irti "harrastusmoodista".

Eniten tältä kerralta jäi kuitenkin kiinnostamaan jatkoa ajatellen vasta treenien lopetushetki. Kun lähdin jo aitauksen portille aikeenani kutsua myös Chhaina pois sieltä, Chhainan ilme muuttui täysin ja siinä vaiheessa se lähti hakeutumaan kohti lampaita. Ensi kerralla täytyy siis ehdottomasti yrittää itse jäädä vähän pienempään rooliin, koska videollakin näkyy, miten heti kehuistani Chhaina helposti palaa harrastusmoodiin ja tulee iloisena pomppien luokseni vastaanottamaan kehuja (ja luultavasti omien luulojensa mukaan palkkaa). Nyt aina heti väläyteltyään sisäistä paimenkoiraansa Chhaina selvästi vielä vähän itsekin hölmistyy siitä, mitä juuri tuli tehtyä, ja vaihtaa nopeasti "pois lampailta". Yhteenvetona jäi siis aiempiakin kertoja vahvemmin se vaikutelma, että kyllä ne vaistot sieltä tulevat, mutta niitä pitää vain vähän kaivella esiin. Tässä asiassa siis pennut olivat jo mennen tullen äitiänsä pidemmällä! :)

Lammastelun jälkeen kaikkien piti tietysti poseerata kameralle, ja miljööksi saimmekin aivan upean museorautatien. Harmillisesti kaikki koirat olivat tietysti tässä vaiheessa jo yltä päältä ravassa ja mudassa, eikä valoakaan enää ollut kovin kaksisesti. Onneksi luonnostaan lahjakkaat mallit tekivät omasta puolestaan kuvauksen mahdollisimman helposti, eikä kukin koira pönöttänyt kameran edessä kuin parikymmentä sekuntia. Alle laitan vielä kaikkien viiden pennun yksilökuvat.


Vilu, Minoon sitte aiva päässilimäänen, 1v 2kk




Hippa, Minoon sitte aiva nirvanas, 1v 2kk




Kika, Minoon sitte aiva omalaatuunen, 1v 2kk




Narvi, Minoon sitte aiva täyrellinen, 1v 2kk




Passo, Minoon sitte aiva maharotoon, 1v 2kk



Ps. Jos joku ei ole huomannut, niin neljästä pennusta on jokin aikaa sitten laitettu kaikki viralliset terveystuloksetkin nettisivuille. Vaikka joukkoon mahtuivat harmillisesti kahdet C-lonkat, ne ovat siistit eivätkä useampaakin tahoa konsultoituamme rajoita harrastuksia. Kuvannut lääkäri sanoi toisista C-lonkista (toiset C:t kuvattiin muualla), että B:tä niistä olisi veikannut. Passo sai selästään lisäksi LTV1:n ja Vilulla edelleen silmissä jo pentuaikana näkyneet sikiöaikaiset suonenrippeet. Näistäkään ei pitäisi koitua mitään ongelmia. Kaikki muut terveystulokset olivat OK, ja kaikki tulokset ovat kokonaan nähtävissä kasvattisivulla. Kikalla on toki vielä kokonaan kuvauksissa käymättä.