torstai 30. marraskuuta 2017

4. pentutapaaminen, paimentamassa



Vielä ehdittiin pitää yksi pentutapaaminen tämän vuoden puolella, kun Isak-isän omistaja kutsui koko Minoon sitte -jengin Porvooseen paimentamaan! Samalla ensimmäistä kertaa ikinä olimme ihan koko koiraperheen voimin koolla, joten kuviahan oli pakko saada. Harmillisesti Hipasta ei saatu yhtään paimennuskuvaa eikä Vilusta puolestaan videota, mutta muuten kaikki ovat hyvin edustettuina molemmissa kuvamuodoissa.


 


Ihan ensimmäiseksi saimme kaikki kokeilla koiran ohjailua kokeneella konkarilla, isikoira Isakilla. Samalla odotimme tietysti innoissamme, millaisia paimentimia pennuista kuoriutuisi vai kuoriutuisiko ollenkaan. Pennuista Vilu on ainoa, joka paimennusta on alkanut jo ihan harrastaa, mutta molemmat tytötkin olivat kerran aiemmin olleet lampailla ja syttyneet hommaan. Pojat taas olivat ihan ensimmäistä kertaa sytyttelemässä.

Kauan meidän ei tarvinnut pentujen paimenviettiä arvuutella, sillä koira toisensa jälkeen äkkäsi lampaat hetkessä – ainoastaan intensiteetti vaihteli. Joillakin menoa ja melskettä kaarrattaa lampaiden ympärillä oli aivan riittämiin ja sitäkin enemmän. Osaa vielä selvästi hieman jännitti ja ne rauhoittelivat itseään välillä haistelemalla tai lampaan papanoita popsimalla. Kaikki lähtivät hienosti kaartamaan lampaiden taakse, ja omistajien tehtäväksi tulikin lähinnä opetella ohjailemaan koiraa sauvan avulla. Taisipa jopa useampaakin omistajaa puraista pieni paimenkärpänen!




Lampailla käydessä tuli myös hauskasti esiin jokaisen koiran persoona. Oli koira sitten arjessa tai muissa harrastuksissa kiihkeä ja vauhdikas, hieman tosikko tai ilosta pomppiva, se oli sitä myös lammasaitauksessa. Ensimmäistä kertaa näin pennuilla myös Chhainalta tuttua kovuutta ja päättäväisyyttä. Kaikista kilteimmät ja rauhallisimmatkin pennut, jopa ensikertalaiset, jatkoivat sinnikkäästi työskentelyä, vaikka yksi lampaista oli ottanut tehtäväkseen toimia koko lammaskatraan äänitorvena maata tömistäen ja koiraa kohti puskien. Moista sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä en minäkään osannut odottaa ensikertalaisilta, mutta ai että sitä oli hienoa katsella!


 


Minäkin pääsin lopussa vielä nopeasti sytyttelemään Chhainaa, joka on käynyt juurikin sytyteltävänä kaksi kertaa aiemmin. Chhaina oli edelleen kovin samanlainen kuin tähänkin asti: pääasiassa se piti erikseen kutsua lampaille, mutta sitten se välillä väläytteli kyllä ihan oikeaa käytöstä ja ilmettä. Kun me ihmiset olimme Chhainan kanssa lampailla ja koitimme sitä rohkaista, Chhaina haukkui ja selvästi ajatteli, että nyt ollaan harrastamassa jotakin ja keskittyi meihin ihmisiin. Kun sitten minä olin lampaista kauempana tai lampaat pääsivät hajaantumaan minusta kauemmas, Chhaina kävi lampaat kyllä keräämässä ja päästi helpommin irti "harrastusmoodista".

Eniten tältä kerralta jäi kuitenkin kiinnostamaan jatkoa ajatellen vasta treenien lopetushetki. Kun lähdin jo aitauksen portille aikeenani kutsua myös Chhaina pois sieltä, Chhainan ilme muuttui täysin ja siinä vaiheessa se lähti hakeutumaan kohti lampaita. Ensi kerralla täytyy siis ehdottomasti yrittää itse jäädä vähän pienempään rooliin, koska videollakin näkyy, miten heti kehuistani Chhaina helposti palaa harrastusmoodiin ja tulee iloisena pomppien luokseni vastaanottamaan kehuja (ja luultavasti omien luulojensa mukaan palkkaa). Nyt aina heti väläyteltyään sisäistä paimenkoiraansa Chhaina selvästi vielä vähän itsekin hölmistyy siitä, mitä juuri tuli tehtyä, ja vaihtaa nopeasti "pois lampailta". Yhteenvetona jäi siis aiempiakin kertoja vahvemmin se vaikutelma, että kyllä ne vaistot sieltä tulevat, mutta niitä pitää vain vähän kaivella esiin. Tässä asiassa siis pennut olivat jo mennen tullen äitiänsä pidemmällä! :)

Lammastelun jälkeen kaikkien piti tietysti poseerata kameralle, ja miljööksi saimmekin aivan upean museorautatien. Harmillisesti kaikki koirat olivat tietysti tässä vaiheessa jo yltä päältä ravassa ja mudassa, eikä valoakaan enää ollut kovin kaksisesti. Onneksi luonnostaan lahjakkaat mallit tekivät omasta puolestaan kuvauksen mahdollisimman helposti, eikä kukin koira pönöttänyt kameran edessä kuin parikymmentä sekuntia. Alle laitan vielä kaikkien viiden pennun yksilökuvat.


Vilu, Minoon sitte aiva päässilimäänen, 1v 2kk




Hippa, Minoon sitte aiva nirvanas, 1v 2kk




Kika, Minoon sitte aiva omalaatuunen, 1v 2kk




Narvi, Minoon sitte aiva täyrellinen, 1v 2kk




Passo, Minoon sitte aiva maharotoon, 1v 2kk



Ps. Jos joku ei ole huomannut, niin neljästä pennusta on jokin aikaa sitten laitettu kaikki viralliset terveystuloksetkin nettisivuille. Vaikka joukkoon mahtuivat harmillisesti kahdet C-lonkat, ne ovat siistit eivätkä useampaakin tahoa konsultoituamme rajoita harrastuksia. Kuvannut lääkäri sanoi toisista C-lonkista (toiset C:t kuvattiin muualla), että B:tä niistä olisi veikannut. Passo sai selästään lisäksi LTV1:n ja Vilulla edelleen silmissä jo pentuaikana näkyneet sikiöaikaiset suonenrippeet. Näistäkään ei pitäisi koitua mitään ongelmia. Kaikki muut terveystulokset olivat OK, ja kaikki tulokset ovat kokonaan nähtävissä kasvattisivulla. Kikalla on toki vielä kokonaan kuvauksissa käymättä.


keskiviikko 27. syyskuuta 2017

3. pentutapaaminen



Virallisten kimppaluustokuvien yhteydessä ja pentujen yksivuotissyntymäpäivän kunniaksi pidimme kolmannen pentutapaamisen agility- ja rauniotreeneineen, meillä kotona hengailuineen ja pellolla juoksuttamisineen. Tällä kertaa oli todellakin kaikkien määrä päästä paikalle, mutta niin vain taas tuli valitettava viime hetken este, jonka vuoksi Kikalla jäi harmittavasti bussiliput käyttämättä. Kaikki paikalle päässeistä eivät myöskään päässeet tai osallistuneet kaikkiin treeneihin, mutta sunnuntai-iltana olimme kuitenkin kaikki me muut, isikoira Isakia ja Saara-omistajaa myöten, koolla.





Useaan otteeseen viikonlopun aikana ehdimme hyvillämme hämmästellä sitä, miten iloisia ja pentumaisia Chhainan ja Isakin lapset ovat edelleenkin luonteiltaan. Samaa kommenttia antoivat myös isikoiran omistaja Saara ja meille rauniotreenit vetänyt Ritva. Lisäksi meidän junioripojat olivat kuin paita ja peppu leikeissään. Ne telmivät aamusta iltaan niin sisällä kuin ulkonakin ja pääasiassa koko ajan keskenään. Kummallakaan ei mennyt missään vaiheessa yli tai hermo toiseen, vaan leikkejä jatkettiin vielä aivan kieli vyön allakin. Voisivathan nuoret urokset jo huonomminkin toisiaan sietää... Tämä sopi meille mainiosti, kun aika ahtaaksi olisivat tilat käyneet kolmelle koirakolle olohuoneessa, jos jotakin skismaa olisi joidenkin välille tullut. Chhaina taas leikki aivan innoissaan jo lauantai-iltana Hipan kanssa, mutta siinä vaiheessa, kun neljä pentua melskasi talossa, se pitkälti vain hääri kanssani keittiön puolella.




Chhainan puoliveljen omistaja Ritva tuli tosiaan ystävällisesti vetämään meille rauniotreenit täällä Turun raunioradalla, jolla me Hoinan ja Chhainan kanssa olemme kerran aiemmin pelastuskoiratoiminnan tutustumiskurssilla käyneet. Ajattelin, että kunhan muksut pääsevät vähän edes tepastelemaan pitkin aluetta ja kokeilemaan erilaisia alustoja, mutta vielä mitä! Saimme ihan kunnon treenit, joissa pääsimme ensin tekemään helpoilla mutta – etenkin heti jutun juonesta kiinni saavien kohdalla – asteittain vaikeutuvilla piiloilla 2-3 toistoa. Toisella kierroksella puolestaan kokeiltiin koiran rohkeutta tai sinnikkyyttä mennä piiloon sisään sen eteen levitetyistä esteistä huolimatta. Aivan lopuksi, kun ilta oli jo pimennyt lähes säkkipimeäksi, pääsimme vielä taskulampun valossa ryömimään pitkän, maanalaisen, risteävän betoniputken päästä päähän – koira edellä ja omistaja perässä. Tämä oli minullekin ihan uusi ja todella mahtava kokemus. Ketään koirista ei tunnelikaan jännittänyt, muista alustoista puhumattakaan!



Kaikki raunioilta otetut kuvat © Saara Kattainen


Oli todella mielenkiintoista nähdä, miten eri tavoin koirat käyttivät nenäänsä. Lisäksi olin yllättynyt, miten jo ensimmäisissä treeneissä Vilu ja Passo olivat hyvinkin sinnikkäitä, vaikka ne eivät heti osanneet tarkentaa piilolle tai löytäneet perille asti sopivaa reittiä. Passolla nenänkäyttö oli ihan omaa luokkaansa – se suorastaan pomppi välillä yrittäessään kurottaa vieläkin korkeammalle ilmaan nuuskimaan!




Mitä luustokuvauksiin tulee, niissä ei paljastunut kenenkään kohdalla mitään, mikä estäisi tai rajoitaisi harrastuksia ja aktiivista elämää. Narvin, Passon ja Vilun luustot ovat terveet ja siistit, mutta palaan asiaan vielä erikseen kattavammin, jahka viralliset lausunnot tulevat. Jotakin lisätietoa näkyy jo nyt Facebook-sivuillamme uutisissa. Myös silmät, polvet ja sydän olivat Vilulla, Narvilla ja Passolla terveet, ja ne tulokset näkyvätkin jo jalostustietokannassa. :) Iso kiitos kaikille kattavista terveystutkimuksista!





"Kioskintäti, nyt äkkiä vähän välinannaa tiskiin!"


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Mökkiviikonloppu Narvin ja Vilun kanssa



Kulunut viikonloppu sujui todella mukavissa merkeissä, kun A-pentueen 10½-kuisista pennuista Vilu ja Narvi tulivat käymään mökillämme Haminassa. Koska Vilu perheineen oli tulossa koko viikonlopuksi, olimme kutsuneet muutkin pennut meitä moikkaamaan. Koska ihmiset kuitenkin lomailevat niin eri aikoihin, niin vain Meri ja Narvi pääsivät sunnuntaina päiväkäynnille. Koko viikonlopuksi oli luvattu ajoittaista sadetta, mutta meillä kävi aivan mieletön tuuri säiden suhteen: sade alkoi vasta sunnuntai-iltapäivällä juuri, kun Vilu, Ella ja Teppo olivat lähdössä takaisin Turkuun!

Viluahan olen nähnyt melko tiheästi, kun käymme ajoittain yhdessä treenailemassa ja asumme molemmat Turussa, mutta Narvia en sitten paljon olekaan nähnyt tällaista pidempää aikaa kerralla. Kaikissa pentutapaamisissa minulle on kuitenkin aina jäänyt siitä päällimmäisenä mieleen kiltteys ja iloisuus, eikä se mielikuva kyllä muuttunut laisinkaan. Oli aivan ihanaa päästä rapsuttelemaan, leikittämään ja kuvaamaan poitsua, ja sehän oli vieläkin varsinainen halinalle!




Hyödynsimme tietysti mökkimaastot ja treenasimme lasten ja äitikoiran kanssa hakua. Narvin kanssa alkeita oli jo tehty jonkin verran, mutta Vilulle tämä oli ihan ensimmäinen kokeilu tätä lajia. Molemmille junioreille tehtiin vain todella helppoja maalimiehiä ja palkattiin paljon onnistumisia, koska uusi paikka ja kyykyssä kuvaava kasvattaja veivät etenkin Narvilta keskittymistä vähän muihin asioihin aluksi. Molemmille saatiin kuitenkin lopuksi täysin näkemättömiäkin lähtöjä ja niihin hienot onnistumiset.

Chhaina-äiti teki yhteensä neljä pistoa kahdella eri kierroksella ja treenasi erityisesti haukkuilmaisua. Merin mukaan Chhai alkoi jo ylläpitää haukkua ilman haukkukäskyn toistoa, mikä oli todella mukavaa kuulla ja huikea juttu, kun kyseessä oli toinen ilmaisutreeni ikinä. Jokaisella pistolla Chhaina painui aluksi kauas alueen takamaille ja lähti sitten sieltä tulemaan lähemmäs. Vaikka kaikki maalimiehet olivat alkupuoliskolla, on vain hyvä, että Chhai uppoaa syvälle alueelle, kun se ei kerran selvästikään jumitu sinne vaan alueen tsekattuaan lähtee tulemaan alkuosaan etsimään.





Sunnuntai-iltapäivästä porukka alkoikin jo olla aika valmista kauraa... Vilu meni lähdön hetkellä ihan oma-aloitteisesti auton paksiin aivan reporankana nukkumaan! Narvi jäi vielä iltaan asti viihdyttämään äitiään, ja sen se kyllä osasi ihan kiitettävästi. Chhaina oli muka sanovinaan ja vilauttelevinaan hampaita sen liehittelyille, mutta kilometrin päähän näkyi, että se oli ihan leikissä mukana ja hamuili suullaan Narvin tassuja sen niillä huitoessa. Jossain vaiheessa Chhaina juoksutti poikaansa ihan hepulissa täysiä pitkin pihaa ja ympäri mökkejä. Narvi puolestaan yritti välillä niin kiltisti tarjota äiskälle lelua ihan naamalle asti vetoleikin toivossa, mutta se oli nähtävästi Chhainalle jo liian alhaista...

Oli aivan älyttömän mukavaa treffata, treenailla ja grillata porukalla! Harmittelimmekin, että useista nukkumatiloista huolimatta päämökkimme on sen verran pieni, että huonon sään sattuessa siellä tulisi jo tällä yhdenkin pentueen porukalla todella ahdasta. Pihalla ja metsissä sitten riittäisikin lääniä vaikka millaisten leirien pitoon! Aivan varmasti tulemme silti jatkossakin hyödyntämään mökkiä tavalla tai toisella mukavaan yhdessäoloon. Oli meinaan sen verran mukava viikonloppu!