maanantai 19. kesäkuuta 2017

Chhainalle toinen nolla!

Kisasimme Kirkkonummella Chhainan kanssa, ja saimme
kompuroinnistani johtuneesta läheltä piti -tilanteesta
huolimatta pelasteltua itsellemme aginollan! Nollia tuli
vain kaksi, joten sijoituimme tuloksella vielä toisiksi! :)

Clean run and 2nd place! 😊

Henkilön Bea S. (@belissahh) jakama julkaisu




lauantai 10. kesäkuuta 2017

Chhainalle ensimmäinen nolla kolmosissa!


Tänään kisasimme TSAU:lla ensimmäistä kertaa
nollajahdissa. Kaksi ensimmäistä rataa menivät
melkoiseksi räpellykseksi, vaikka etenkin toisesta
radasta alku meni todella sujuvasti. Viimeiseltä radalta
sitten saimme vihdoin ihan sujuvan hyppynollan, vaikka
heti alussa vaadittiin nopeaa reagointia, kun Chhaina
kääntyi kakkoshypyn toisen reunan kautta kuin olin
suunnitellut. Onneksi kerrankin itsellä hoksottimet toimivat,
ensimmäisen radan mokat menivät nimittäin täysin omaan
piikkiin. Tällä nollalla sijoituttiin vielä kolmansiksi. :)

Huomenna vielä jatketaan kisaamista, mutta toivottavasti
hieman vapautuneemmin, kun viikonlopun tavoite on nyt
saavutettu! Tämä nolla oli itselleni ensimmäinen nolla ikinä
maksien kolmosista, ja samalla se oli minun ja Chhainan
ensimmäinen kolmosten nolla ja niin ikään ensimmäinen
SM-nolla ensi kaudelle! :) Mahtava juttu heti kauden alkuun!


Kuvituskuva ensimmäisistä kolmosten kisoistamme pari
viikkoa sitten, jolloin keinu sujui hieman paremmin kuin
tänään (oikein ilmava lentokeinu)... Kuva © Rita Larjava



torstai 18. toukokuuta 2017

A-pennut 8 kk!


Kahdeksannen kuukauden kunniaksi tässä
taas kaikista pennuista poseerauskuvat!


Aiva päässilimäänen, "Vilu"




Aiva nirvanas, "Hippa"
Kuva © Sini Lotvonen




Aiva omalaatuunen, "Kika"
Kuva © Maria Pentikäinen




Aiva täyrellinen, "Narvi"
Kuva © Meri Latvamäki




Aiva maharotoon, "Passo"
Kuva © Milka Juntunen



sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Narvin pentunäyttelydebyytti




A-pennuista Narvi (Minoon sitte aiva täyrellinen) teki tänään sunnuntaina ensimmäisen epävirallisen esiintymisensä Helsingin Messukeskuksen pentunäyttelyssä. Tuomarina oli Tarja Löfman. Paikalla oli ollut kolme bc-pentua, joista Narvin lisäksi urosten isojen pentujen luokassa oli ollut yksi toinen pentu. Narvi oli sitten sijoittunut kahdesta urospennusta toiseksi, eli tulos oli PEK2. Pikkumies oli kuulemma ollut kehässä kovin innoissaan ja varsin iloinen, pomppiva kengurunpoika. Kehän laidalla se oli kyllä malttanut makoilla rauhassa. Lopuksi Narvi oli vielä leikkinyt hallissa ihan täysillä, joten käynti lienee täyttänyt tarkoituksensa hyvänä sosiaalistumiskokemuksena. :) Hieno homma! Kuvasta kiitos omistajalle!


"7kk vanha, hontelo, korkearaajainen uros. Hyvä
purenta. Kovin kapea pää ja otsapenkereen tulisi
olla selvempi. Hyvä kaulan pituus ja ylälinja. Kapea
rintakehä. Liikkuu halutessaan hyvällä askelpituudella,
mutta liikkeestä puuttuu täysin yhdensuuntaisuus.
Erinomainen karvanlaatu, hyvä väritys. Reipas käytös."


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Chhaina kolmosiin!


Paluu kisakentille sujui hienosti! Jo heti
ensimmäisellä radalla tarjoiltiin nollavoittoa,
mutta Chhaina hyppäsi loppusuoralla A:n
kontaktin yli. Kakkosrata oli ihan puhdas
treenirata meille, mutta kolmannella sitten
onnisti! Nollavoittohan sieltä hyppyradalta tuli
ja sen myötä myös siirto kolmosluokkaan! :)




lauantai 1. huhtikuuta 2017

2. pentutapaaminen




Jo tosiaan maaliskuun puolivälissä tapasimme uudelleen melkein koko porukalla, kun Hippa ei päässyt ensimmäiseen pentutapaamiseen. Sini siirsi sitten junaliput myöhemmäksi, ja samalla koitettiin sitten saada mahdollisimman moni muukin mukaan. Olikin iloinen yllätys, kun kaikki paitsi vastikään pohjoisemmaksi muuttanut Kika pääsivät tälläkin kertaa mukaan. Videota on tässä merkinnässä kaikista, mutta kuvituksesta vastaavat vain Hippa ja Vilu, kun varsinainen tapaaminen oli taas jo hämärän aikaan. Hippa muistutti kyllä ulkoisesti paljon äitiään – monet eleet, ilmeet, turkki ja etenkin kainalokaveruus olivat ihan Chhainaa!





Varasimme hallivuoron pentutreeneihin, ja osallistujat olivat yksimielisesti äänestäneet agilityn aiheeksi. Se sopi itsellenikin tutuimpana lajina paremmin kuin hyvin, ja vedin sitten kullekin hieman erilaisia pentuhömppäilyjä. Joku kokeili ensimmäisiä kertoja putkea, parin kanssa tehtiin käännöksiä ilman esteitä ja useampikin pamautteli keinua. Kaikista eniten pentuja tietysti vain leikitettiin hallissa, kuten viimeksikin. Etenkin rauhallisemmat pojat olivat kehittyneet leikkimisessä hurjasti ja olivat muutenkin reipastuneet. Narvillakin häntä heilutti koiraa, kun se haki kaikilta haleja ja rapsuja! Ihana poika!




Treenien jälkeen kävimme maailman savisimmalla pellolla päästämässä pennut spurttailemaan, ja jestas, että ne jaksoivatkin sahata edestakaisin vielä hallivuoron jälkeenkin! Vilu ja Hippa ovat jo aikaa sitten näyttäneet perineen äidiltään vain tiettyjen koirakavereiden paimentamisen vapaana ollessaan. Sen sijaan poikien omistajille yllätys taisi olla melkoinen, kun peltojuoksentelun aikana Narvi ja Passokin löysivät itsestään hurjan paimenkoiran. Samalla tuli siinä porukalla juteltua silmänkäytöstä yleisemminkin, ja ilokseni sain vielä varmistuksen siitä, että kukaan pennuista ei ole yrittänytkään käyttää silmää tai kyttäillä mitään muuta arjessa. Mahtavaa!

Pellolta jatkoimme kaikki meille. Koirat pääsivät kokovartalopesujen kautta riehumaan keskenään vielä sisällekin, ja me ihmiset söimme sillä aikaa padallisen lämmintä nakkikeittoa kylmää ja nälkää helpottamaan, ja juttelimme myöhään iltaan asti. Valitettavasti vain Hippa ja Sini jäivät tällä kertaa yöksi, mutta ehkä me saamme vielä joskus ihan yön yli -tapaamisenkin aikaiseksi! Seuraavana aamuna, vielä ennen iisalmelaisten lähtöä, kävimme Vilun ja Hipan kanssa jäisellä pellolla vain kuvailemassa, kun alustasta ei oikein juoksenteluun ollut.






Kuten taisin mainita jo puolivuotismerkinnässä, tytöt ovat edelleen poikia sähäkämpiä ja nopeampiliikkeisiä. Puhuimme kuitenkin siitä, miten hurjasti erot pentujen välillä ovat tasoittuneet pentulaatikosta tähän päivään. Vilu oli kaikista pennuista varovaisin ja kolmiviikkoisena ainoa, joka vähän jopa väisti ihmistä. Nyt Vilu on ylivoimaisesti ihmisrakkain ja myös vilkkain ja nopein, ja varomaton halittelija saakin sen innokkaasti pyörivästä päästä hyvin nopeasti verenhajun nenään – nimimerkillä kokemusta on! :D Sen sijaan pentulaatikon jokapaikanhöylä Passo (ja Kikakin pari kuukautta sitten) on rauhoittunut todella, ja Passo leikkiikin itse asiassa tällä hetkellä kaikista pennuista lepsuiten.




Tällä hetkellä koko sakki on siis aika tasaisen oloista – melko rauhallista ja helppoa mutta silti innokasta ja iloista porukkaa! Luultavasti harrastusten aloittaminen tulee olemaan omistajille armollista, kun kukaan pennuista ei sählää ylimääräistä. Vilu tosin ottaa äitinsä tapaan hyvin nopeasti raivohaukkua mukaan kaikkeen kivaan, joten sen kanssa olen neuvonut olemaan alusta asti tarkkana, ettei pentu vain saa palkkaa ääntelystä. Hippa taas valitettavasti haukkuu tällä hetkellä jonkin verran ihmisille ja/tai koirille kun on pari kertaa säikähtänyt kotikonnuillaan vapaana luokse juosseita koiria. Toivottavasti haukkuvaihe menisi kuitenkin kokonaan ohi, koska se on ollut jo vähenemään päin.







Seuraava virallinen tapaaminen järjestettäneen vasta reilusti kesän puolella, koska minulla on meneillään kiireinen kandikevät. Ellan ja Vilun kanssa on kuitenkin sovittu kimppakyytejä tokotreeneihin Raisioon, joten pikkuhipsua tulee jatkossa toivottavasti nähtyä taas tiheämmin ja ihan treenitilanteissa. Lisäksi, uskokaa tai älkää, joukkomme ensimmäinen epävirallinen esiintyminen tapahtuu näyttelykehissä, kun Narvi lähtee sosiaalistumaan pentunäyttelyyn! Ihan tulee itsellekin ikävä niitä ihania hassureissuja pentukehiin... Passo ja Narvi ovat myös aloitelleet tokouraansa ja tytöt agilityn alkeita. Nyt vaan jännitetään parasta toivoen ja pahinta peläten seuraavat kriittiset OCD-kuukaudet. Toivotaan, että jokainen pentu saisi jatkaa maailmaan tutustumista ilman terveys- tai muitakaan huolia! Lopuksi laitan vielä tällä kertaa pentutapaamisesta pois jääneen Kikankin agilityvideon, niin on kaikista tasapuolisesti liikkuvaa kuvaa. :)


Henkilön Wannabe shepherds 🐶 (@wannabeshepherds) jakama julkaisu


torstai 16. maaliskuuta 2017

A-pennut jo 6 kk!


Meidän ihanat pentusemme täyttivät keskiviikkona puoli vuotta! On aivan uskomatonta, että siitä on todella jo kuusi kuukautta, kun Saaran kanssa valvoimme koko pitkän yön odottaen, odottaen ja odottaen. Chhaina päättikin itse lepäillä vielä aamuun, ja sitten kymmenen tienoilla se päräytti puolessatoista tunnissa 5 pentua maailmaan! Se innostuksen, ilon, pelon ja järkytyksenkin sekainen olo oli sellainen, että sitä en hetkeen unohda. Etenkin huoli valkoisista pennuista oli kovimmillaan heti synnytyksessä. Kuitenkin jo heti koko sakin saavuttua maailmaan rauhoituin itsekin ja uskalsin ilolla riemuita kauniista katraasta ja nappiin menneestä synnytyksestä.



Ja nyt! Miten upeita, iloisia, kilttejä ja taitavia koiran alkuja lapsosista on kasvanutkaan! Näin neljää pennuista juuri viime lauantaina pentutapaamisessa, ja kyllä siinä oli taas sydän haljeta onnesta: Onnesta siksi, että pennut ovat niin iloisia ja reippaita. Onnesta siksi, että niiden olemista omistajiensa kanssa oli niin mukava katsella. Onnesta siksi, että pennuilla on niin hyvät kodit. Kirjoittelen taas pentutapaamisesta ihan erikseen, jahka saan kaikki kuvat valmiiksi, mutta laitetaan tässä jo puolivuotiaista kuvapäivitys! :)

Oli muuten ihmeellistä, miten paljon aikuisemman näköisiksi pennut ovat kahdessa kuukaudessa ehtineet muuttua. Luikero Vilukin oli saanut selkäänsä sen verran leveyttä, että piti oikein hieraista silmiä ja varmistaa kahteen otteeseen, että se tosiaan oli meidän Hipsu. ♥ Ja entäs Hippa sitten, niin oli äidin likka ulkonäöllisesti ja elekieleltään, ettei paremmasta väliä! Pojat ovatkin sitten ulkoiset avunsa saaneet selkeästi isikoira Isakilta. Harmillisesti Passolta näyttää toinen kives jääneen sitten kuitenkin laskeutumatta. Luonteiltaan tytöt ovat edelleen menevämpiä, joskin silti hyvin helppoja ja pojat aika lungeja tapauksia. Omistajiensa mukaan ainakin suurin osa on ollut alusta asti yhtä kypsiä ja aikuismaisia kuin Chhaina on ollut jo pienestä pitäen. Luonne-erot ovat kyllä tasoittuneet luovutusiästä ihan hurjasti, mutta niistäkin kerron sitten lisää seuraavalla kerralla.


Aiva päässilimäänen, Vilu



Aiva nirvanas, Hippa



Aiva omalaatuunen, Kika
Kuva © Maria Pentikäinen



Aiva täyrellinen, Narvi
Kuva © Meri Latvamäki



Aiva maharotoon, Passo
Kuva © Milka Juntunen